Joulua vietetty nyt paripäivää ja herkkuja on syöty ylenmäärin. Toisin kun suunnittelin ole myöskään kompensoinut syömisiä liikunnalla, päinvastoin olen löhönnyt 24/7 sohvalla ja mites muutenkaan kun syöden. Joka toinen tunti olen päättänyt lopettaa syömisen, kunnes tunnin kuluttua syöminen tuntuukin ihan ok ratkaisulta. Kyllä ihmismieli on heikko.

Tänään ihan rehellisesti olin suunnitellut meneväni salille, mutta heräsin siihen kun nielasiminen sattuu ja nenä sekä pää oli täynnä räkää. vittu. Taas flunssassa.

Vaakaa en uskalla vilkaistakkaan ja kliseisesti ajattelen että sitten heti tammikuussa taas...Siihen menessä kerkeän lihoa hyvin takaisin,jokaisen kadonneen rasvasolusen, joten taidampa nyt ottaa itseä niskasta kiinni heti huomisesta alkaen. Taas on edessä se suklaasta vierottautuminen, rytmiin pääseminen...oliko tuo joulumättö nyt sen arvoista. :/ Onneksi se on vaan kerran vuodessa.

Olen paininut nyt päätöksien kanssa. Alottaakko joku superdieetti vaiko ei. Tuntuu niin tyhmältä, kun tietää kyllä miten pitäisi syödä, että laihtuu (tosin toteutus onkin se kinkkisempi juttu) joten miksi maksaa siitä että näkee sen ruokavalion konktreettisesti. Silti ihmiset laihtuu silmissä superdieettaamalla. No ehkä asetan itselleni ehdon, jos en helmikuun loppuun mennessä ole uudella kymmenluvulla ( eli alle 80 kg) aloitan superdiietin. Olisi vaan mukava elellä silleen uuden elämäntavan omaavasti, eikä jotenkin pikadietaten.

Tässä muisto tuhotusta herkusta.